Työnteko ja heikentynyt työkyky

Työkyky on laaja käsite, jota on määritelty monin eri tavoin. Työkykyä ei välttämättä tarvitse pitää pelkkänä fyysisenä kuntona ja osaamisena. Työ itse, työympäristö, tilanne työpaikalla, työn vaatimukset sekä sen mielekkyys ja henkilökohtainen elämäntilanne voidaan kaikki nähdä työkyvyn osina. Työkyky näkyy jaksamisena, aktiivisuutena, työmotivaationa ja työn ilona.

Työkyky voi heikentyä äkillisesti sairastumisen tai vammautumisen, jo olemassa olevan sairauden tai vamman pahenemisen tai työolosuhteissa tapahtuneen muutoksen vuoksi. Työkyvyn heikentyminen voi tietysti tapahtua myös hitaasti, jolloin muutoksen havaitseminen on vaikeampaa.

Heikentyneeseen työkykyyn on syytä kiinnittää huomiota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin vaikutusmahdollisuudet ovat hyvät. Työpaikoilla ensisijainen yhteydenottotaho on työterveyshuolto, joka muun muassa pyrkii seuraamaan, ylläpitämään sekä edistämään työntekijöiden työkykyä. Neuvontaa saa myös työhallinnosta, aluehallinnon työsuojelun vastuualueelta, omalta ammattiyhdistysliikkeeltä, työsuojeluvaltuutetulta ja luottamusmieheltä. Kelan, TE-toimiston (työvoimatoimiston), julkisen terveydenhuollon tai tietyissä tapauksissa vakuutusyhtiöiden puoleen voivat kääntyä myös työhön pyrkivät tai työtä vaihtavat saadakseen apua heikentyneeseen työkykyyn.

Heikentyneen työkyvyn edellyttämät toimenpiteet ovat tapauskohtaisia riippuen muun muassa siitä, paljonko työkyky on heikentynyt ja mistä syystä. Olennaisesti heikentynyt työkykykään ei välttämättä tarkoita työelämän ulkopuolelle jäämistä, sillä työkykyä voidaan hoidon, kuntoutuksen, apuvälineiden sekä toimenkuvan ja muiden työn organisoinnin muutosten avulla koettaa palauttaa ainakin osittain.

Työtä etsivän ja nykyisessä työssään jatkavan osatyökykyisen kannattaa vamman tai sairauden aiheuttamien rajoitusten sijaan kiinnittää huomiota omiin mahdollisuuksiinsa ja jäljellä olevan työkykynsä ylläpitoon.